Avaimena oikeudenmukaisuus

Tags

kierrätys, kirkko, oikeudenmukaisuus, vihreä talous

Osallistuin nykyisen työnantajani, Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkkohallituksen järjestämään Vihreä talous ja globaali oikeudenmukaisuus –seminaariin 22.8.2014. Tilaisuuden kansainvälisenä vieraana kuultiin teol. tri Guillermo Kerberiä Kirkkojen maailmanneuvostosta. Tilaisuuden ohjelmaan voi tutustua täällä.

Seminaarissa käytetyt puheenvuorot innostivat minut pohtimaan talouskasvun oikeutusta, rajoja ja tulevaisuutta. Yleisesti tunnustettu tosiasia on, että talouskasvu ei voi jatkua enää pitkään niin että luonnonvarojen käyttö lisääntyy. Niukkenevat resurssit johtavat tilanteeseen, jossa on keksittävä innovatiivisia ratkaisuja luoda hyvinvointia. Esimerkiksi kierrätykseen perustuvien raaka-aineiden tai likaisen veden puhdistuksen kaltaisten innovatiivisten ratkaisujen kehittämisen tukemiseen on viime vuosina ryhdytty panostamaan. Tätäkin suurempi kysymys tulevaisuuden kannalta on, kuinka hyvinvointi saadaan jakautumaan tasaisemmin.

Olen hieman pessimistinen sen suhteen, haluavatko yritykset lähtökohtaisesti tehdä toiminnallaan ensisijaisesti hyvää. Yritys, joka tekee vain hyvää, ei kannata pitkän päälle. Mutta jos yritysvastuun ja kestävän kehityksen kysymykset (sekä jotain vastauksia niihin) saadaan koplattua yhteen kannattavan liiketoiminnan kanssa, uskon monen yrityksen olevan kiinnostunut. Haasteina jätteiden kierrätys, raaka-aineiden saannin kekseliäisyys sekä kiertotalous yhdistettynä korkeatasoiseen teknologiaosaamiseen ovat isoja tulevaisuuden mahdollisuuksia esimerkiksi suomalaisille yrityksille. Meillä niukkenevien resurssien kysymys on havaittu ja esimerkiksi kierrätyksen suhteen kehitystä on tapahtunut huimasti viime vuosikymmeninä – naapureinamme on maita, jotka haluttaessa voidaan nähdä tässä asiassa lähes rajattomana markkinana.

En näe talouskasvua itsessään uhkana. Maailman tulevaisuuden kannalta näen tärkeänä sen, että resurssien rajallisuus globaalisti otetaan vakavasti ja sen mukanaan tuomiin haasteisiin pyritään löytämään innovatiivisia ratkaisuja. Jos se tuottaa taloudellista hyvää, olkoon niin. Vielä tärkeämpänä näen sen, että lisätty ja luotu hyvinvointi ei jakaudu epätasaisesti vain tiettyjen taskuihin, vaan erilaisten yhteisöjen, kuten kirkkojen, keskeisenä tehtävänä on pitää esillä oikeudenmukaisuuden näkökulmaa ja puhua, huutaa, tässä keskustelussa äänettömien puolesta.

Tiedostava vaatekaappi

Tags

hyvän mielen vaatekaappi, tekstiiliteollisuus, vaatevallankumous, vaatteet, vastuullinen kuluttaja, vastuullinen kulutus

Luin Rinna Saramäen Hyvän mielen vaatekaappi-kirjan. Kirja on ollut koko kevään lukulistallani, mutta nyt vasta onnistuin saamaan sen käsiini. Ilmeisen suosittu teos, sillä jono kirjaston varauksissa oli pitkä.

Kirjassa kuvataan herättelynomaisesti käsiin räjähtänyttä pikamuoti-ilmiötä. Vaatteista on tullut kertakäyttötavaraa. Vaatteiden kertakäyttökulttuuriin liittyy kuitenkin monia ongelmia resurssiviisauden näkökulmasta. Vaatekuitujen tuotantoprosesseissa kulutetaan järjettömiä määriä esimerkiksi vettä, jolla olisi tähdellisempääkin käyttöä. Saramäki kutsuu pikamuodiksi ilmiötä, jossa vaatteiden tyypillinen kausivaihtelu häivytetään ja kuluttajille markkinoitavat vaatteet rinnastuvat kulutustavarana ruokaan, jonka ostopäätös tehdään nopeasti ja joka kulutetaan nopeasti.

Kirjan kolme tärkeintä pointtia: 1) Tiedosta. Kuluttajana sinulla on oikeus kysyä ja saada tietää, mistä vaatteesi tulevat, kuka ne on tehnyt ja millaisia ympäristöön ja etiikkaan liittyviä ratkaisuja niiden valmistusprosessissa on tehty. 2) Harkitse. Vähemmän on enemmän. Jos vaatekaapin sisältö on keskenään yhteensopivaa ja sitä on hallittu määrä, tietää koko ajan mitä omistaa, mitä puuttuu ja osaa etsiä kaupoista vain puuttuvia vaatekappaleita. 3) Maksa laadusta. Hyvälaatuinen ja huonolaatuinen vaate vievät valmistusvaiheessaan suunnilleen yhtä paljon resursseja. Hyvälaatuinen maksaa enemmän, mutta kestää kauemmin. Laadulla tässä tarkoitan myös yhteensopivuutta muiden vaatekaappiin kuuluvien osien kanssa, muunneltavuutta, korjattavuutta jne ominaisuuksia.

Hyvän mielen vaatekaappi on ”basics for dummies” -tyylinen, käsikirjamainen katsaus vaateteollisuuden ongelmiin. Saramäki avaa kirjassa esimerkein niitä eettisiä kysymyksiä, jotka liittyvät esimerkiksi vaateteollisuuden globalisoitumiseen, tuotannon siirtymiseen halvemman hintatason maihin.

Suurena ongelmana globaalissa vaateteollisuudessa kuten myös monilla muilla maailmanmarkkinoilla toimivilla teollisuudenaloilla on se, että riskit siirtyvät – siirretään – helposti tuotantoketjun alkupäähän. Kun suuret kansainväliset vaateketjut kilpailuttavat tuotantotehtaita, ne vaativat joustavampaa tuotantorakennetta, halvempia hintoja ja korkeaa laatua. Ongelmana on, että ne eivät sitoudu pitkäjänteisesti kehittämään tuotanto-olosuhteita paikallisesti vaan seuraavan sopimuksen saa mahdollisesti toinen tehdas, joka tarjoaa sopimuksen samoilla spekseillä mutta halvemmalla. Tällöin häviäjinä ovat suoraan työntekijät.

Tuotanto-olosuhteiden tarkastelun kestäville tehtaille myönnettävien sertifikaattien ja diplomien taakse pitäisi nähdä laajemmin. Omaa mainettaan varjellessaan brändit niin vaate-, elintarvike- (ananasmehu!) kuin vaikkapa autoteollisuudessakin siirtävät usein ongelmatehtaiden paljastuttua pikaisella päätöksellä tuotannon pois kyseiseltä tehtaalta ja tällä tavalla hankaloittavat tehtaiden työntekijöiden olosuhteita, sillä toimeentulon epävarmuus pahenee. Itse ajattelen, että kilpailussa kuluttajien valinnoista ja euroista jatkossa menestyvät alalla kuin alalla brändit, jotka panostavat laaja-alaiseen vastuullisuuden kehittämiseen tuotantoketjun alkupäässä sekä siitä viestimiseen luotettavalla tavalla.

Mitä vaatekaapissasi lymyilee?

Tags

eettinen kuluttaminen, insideout, kestävä kulutus, kierrätys, kuluttaja, Plaza Rana, vaatevallankumous, vaatteet, vastuullinen kulutus

24.4. vietetään vaatevallankumousta. Tapahtuman tarkoituksena on kiinnittää huomiota vaateteollisuuden eettisyyteen, vaatteiden valmistusolosuhteisiin ja kestävään kuluttamiseen. Tuona päivänä tulee kuluneeksi tasan vuosi siitä, kun bangladeshilainen Rana Plaza –vaatetehdaskeskittymä romahti. Rakennuksessa toimi kahdeksan vaatetehdasta ja onnettomuudessa menehtyi yli tuhat ihmistä.

Tehdasonnettomuuden jälkimainingeissa syntyi bangladeshilaisten vaatetehtaiden työntekijöiden työolojen turvallisuuden parantamiseen tähtäävä Accord-sopimus. Rakennus- ja paloturvallisuutta tarkastelevan sopimuksen allekirjoitti jo sen syntyhetkellä moni yritys.  Lista on tuosta vielä kasvanut, uutena joukossa ainakin Reima, joka huhtikuussa 2014 joutui julkisuuden myrskynsilmään omissa vastuullisuusasioissaan.

Vaatteiden halpatuotannon ongelma ei tyhjene työoloja parantavaan sopimukseen, vaikka se on alku oikeaan suuntaan. Ratkaisu ei voi olla myöskään se, että ongelmien tullessa julkisuuteen lopetetaan työn teettäminen tehtailla, joilta kuuluu kummia. Tällöin ongelmat tehtailla työntekijöiden kannalta saattavat jopa pahentua. Ainoa kestävä ratkaisu, jolla ulkomailla tuotteitaan teettävät yritykset voivat toimia, on sitoutua pitkällä tähtäimellä parantamaan työntekijöiden työoloja ja elämänolosuhteita paikoissa, joissa ne toimivat. Pelkkä minimin tekeminen esimerkiksi työturvallisuusasioissa tällöin ei ole riittävää, vaan on oltava proaktiivinen. Joskus ratkaisuna voi olla vaikkapa koulun rakentaminen alueelle työntekijöiden lapsille, vaikka meistä se saattaa kuulostaa 1800-luvun käytännöltä.

Paljon voi tehdä myös omia kulutustottumuksiaan tarkastelemalla. Ostamalla kestävää, laadukasta ja vähemmän, harkitsemalla vaateostoksensa tarkasti, on jo osaltaan vähentämässä turhan tavaran syntymisen, kertymisen ja kulminoitumisen ketjua. Korjaamalla, uudistamalla ja jatkokäyttämällä pidentää vaatteen elinkaarta loppupäästä päin.

Vaatevallankumoukseen 24.4. osallistuvat pukevat vaatteen nurin päin päälleen. Tästä voi esimerkiksi jakaa kuvia Twitterissä ja siten herättää omassa verkostossaan keskustelua vaateteollisuuden eettisyydestä ja työntekijöiden työoloista. Omana vallankumoushaasteenani aion ommella itselleni paidan, ensimmäiseni, ja kantaa sitä ylpeänä koko päivän. Tiedän silloin, että ainoat kyyneleet jotka paitaa tehdessä on vuodatettu, ovat omiani.

 

Vaatevallankumouksesta 24.4.2014 tempauksineen ja tapahtumineen lisätietoa esimerkiksi Vaatevallankumous -facebook-ryhmässä

Palaute somessa – uhka vai mahdollisuus?

Tags

#hyvaasanottavaa, hyvää sanottavaa, kilpailuetu, maineenhallinta, some, Twitter

Kirjoitin paastonajan henkilökohtaisesta Twitter-haasteestani hyvää sanottavaa blogissani täällä. Olin maanantaina 24.3. Radio Yle Puheella 140 merkkiä-ohjelmassa keskustelemassa aiheesta Twitter – uhka vai mahdollisuus? Toimittaja Raimo Tyykiluoto oli kiinnittänyt huomiota #hyvaasanottavaa-twiitteihini. Ohjelmassa keskusteltiin yleisesti nettikiusaamisesta ja netissä olemisesta, toisena haastateltavana oli sosiaalipsykologi Janne Viljamaa.

Ohjelma on kuunneltavissa Yle areenassa.

Sosiaaliseen median käyttöön liittyy paljon mahdollisuuksia, sekä yksilön että yhteisön tai yrityksen kannalta. Omalle asialleen saa helpohkosti laajan kuulijakunnan. Lisäksi esimerkiksi Twitterissä on vielä tällä hetkellä melko helppoa erottautua joukosta ja siten tavoittaa oma yleisö, riippuen tietysti siitä paljonko ja minkälaista sisältöä jakaa. Jos ajatellaan asiaa yksilön kannalta, niin todetaan, että seuratuimmat Twitter-tilit tai vaikkapa nettikeskustelupalstojen vakionimimerkit ovat joko tunnettuja henkilöitä jo entuudestaan tai sitten he jakavat netissä paljon – ja usein myös henkilökohtaisia asioitaan. Tunnettuutta ja julkisuutta saa netissä helpoimmin sillä, että päästää ”yleisön” tutustumaan itseensä. Kertoo  siis tarinaa itsestään. Tämä on kuitenkin kaksiteräinen miekka, johon jokaisen somettajan on muodostettava oma linjauksensa. Yritysten ja yhteisöjen kannalta seuraajien määrä vielä sinänsä ei ratkaise organisaation menestystä, tärkeää on tietää, keitä seuraajat ovat ja varsinkin, ovatko he organisaation kannalta ”oikeita” seuraajia, siis sellaisia, jotka kuuluvat johonkin sidosryhmään tai ovat mahdollisia tulevia asiakkaita. Sellaisia, joita yrityksen tai yhteisön asia kiinnostaa. He mahdollisesti jakavat eteenpäin organisaatiota koskevia sisältöjä tai kertovat omista, positiivisista, organisaatiota koskevista kokemuksistaan eteenpäin.

Kokemusten jakaminen, niin. Negatiivisen kokemuksen jakamiseen ei edellytetä mitään some-sidosta kyseiseen organisaatioon, riittää, että ärsytyskynnys täyttyy ja sitten näppäinsormi saattaakin jo napsuttaa. Siinä mielessä henkilöt, joilla on #pahaasanottavaa, ovat organisaation näkökulmasta usein hasardeja ja näyttävät tulevan kuin puskista. Yrityksen maineenhallinnan kannalta tämä on haaste, joka on syytä ottaa haltuun. Luin asiakaspalvelua somessa käsittelevän blogikirjoituksen Sini Suutarin blogista. Hän sanoo, että peliä ei ole vielä menetetty siinä vaiheessa kun vihainen asiakas vuodattaa huonon kokemuksensa yrityksen facebook-sivulle tai julkaisee kritiikkinsä Twitterissä.  Avainkysymys kuuluu: mitä sitten tapahtuu? Kuinka yritys reagoi? Vuorovaikutushan juuri on somen idea! Sitä ei kannata pelätä, vaan nimenomaan ohjata uhka mahdollisuudeksi. Kohtaaminen voidaan kääntää voitoksi vielä tuossa vaiheessa ja pahan kellon kilkatus lopulta positiiviseksi vuorovaikutukseksi, jolla saattaa olla kauaskantoisetkin seuraukset somessa. Tällainen toki vaatii yritykseltä paitsi avoimia silmiä ja nopeaa ja ajanmukaista reaktiokykyä, myös tahtoa nähdä pienten kohtaamisten syvemmät merkitykset. Tämänkaltainen ajattelu vahvistaa hieman ”tuunattuna” vanhaa viisautta siitä, että kaikki julkisuus on hyvää julkisuutta. Jos se ei ole sitä annettuna, ole hereillä ja tee siitä sellaista!

Ilon ilmiö

Tags

etiikka, ilo, vastuullisuus

Mielikuva, joka syntyy sanasta vastuullisuus, on vakava. Raskas. Mutta oikeasti vastuullisuus on useimmiten pieniä arkisia tekoja, valintoja, jotka tehdään osallisuudesta hyvään. Tietysti tärkeää, mutta ei tärkeilevää. Mahdollisuuksia vastuullisiin valintoihin on meillä kuluttajina joka päivä, ja niitä – meitä – joille vastuullisuus ja tieto siitä että tekee oikein tuo iloa ja merkitystä, on yhä enemmän.

Osallistuin 21.3. Ethican ja Seugolaid osuuskunnan järjestämälle dialogiselle vastuullisuusbrunssille. Koolla oli vastuullisuudesta inspiroituneita alan tekijöitä, joita yhdistää usko siihen, että vastuullisuus liiketoiminnassa ja yhteiskunnassa on tärkeää ja jotka haluavat olla edistämässä sitä. Yhdessä totesimme, että meitä on paljon. Vastuullinen kuluttaminen, eettisyys ja ekologisuus on nouseva trendi. Mitä enemmän on ihmisiä, jotka haluavat tehdä hyvää omilla valinnoillaan, sitä enemmän vastuullisia vaihtoehtoja kuluttajille tarjotaan.

Usein vastuullisuustyöhön herätään organisaatiossa siinä vaiheessa, kun asiakkaat kyselevät eettisempien valintojen perään tai sidosryhmiltä alkaa tulla kyselyitä ympäristöohjelmasta, sertifikaateista tai vastuullisuusraportista. Ulkopuolelta tuleva vastuullisuuspaine muokkaa organisaatiota vastaamaan näihin edellytyksiin. Tämä on ymmärrettävää ja luonnollista. Tällä hetkellä tilanne on se, että kaikki suurimmat yritykset Suomessa ovat mukana vastuullisuuskehityksessä jollain tavalla, mitä se sitten kullekin organisaatiolle tarkoittaakaan. Useimmiten vähimmillään julkaistaan yritysvastuuraportti tilinpäätöksen yhteydessä. Mitä enemmän asiakkaat ja sidosryhmät kyselevät yrityksen vastuullisuusteoista, sitä läpäisevämpää siitä organisaatiolle tulee. Kehitys ajaa väistämättä siihen suuntaan, että vastuullisuus on valtavirtaa ja oletusarvoisesti oikea tapa toimia. Kuluttajissa, työntekijöissä, esimiehissä ja ylimmässä johdossa on yhä enemmän ihmisiä, jotka tekevät vastuullisia valintoja omassa elämässään joka päivä ja haluavat myös työskennellä näiden arvojen mukaisessa työympäristössä. Ilon ilmiö laajenee.

Vastuullisuusraportoinnin uusia tuulia

Tags

vastuullisuusraportointi, yritysvastuu

Vastuullisuuden integrointi kiinteäksi osaksi liiketoimintaa koettiin suurimmaksi haasteeksi FIBS ry:n eilen julkaiseman Yritysvastuututkimuksen 2014 tuloksissa. Tutkimuksesta kävi ilmi, että vaikka yritykset panostavat vastuullisuuteen merkittävästi ja yritysjohtajat tunnistivat vastuullisuuden kautta saavutettavat liiketoimintahyödyt, vastuullisuuden ja siitä raportoimisen yhteyttä suoraan liiketoiminnan tulokseen ja kannattavuuden parantamiseen ei vielä täysin havaita. Mikä neuvoksi?

Paitsi että ”on oikein tehdä oikein”, yrityksissä vastuullisuuteen panostamisen hyödyt havaitaan ainakin intuitiivisesti koska sitä tehdään laajasti. Eräs keino kuvata yrityksen sidosryhmille ja omistajille vastuullisuusratkaisujen tärkeyttä ja merkitystä, on integroitu raportointi. Osallistuin tänään Mitopron järjestämään Herättämö-tilaisuuteen, jossa käytiin läpi integroidun raportoinnin (Integrated Reporting) viitekehyksen periaatteita ja mahdollisuuksia. Integroidun yritysvastuuraportoinnin viitekehyksen ajatuksena on tuoda raportoinnissa paremmin esiin helposti piiloon jäävät asiat, kuten arvot. Perinteisestihän tilinpäätösraportti ja yritysvastuuraportti on julkaistu erillisinä raportteina. Integroitu raportointi toimii tilinpäätösraportoinnin laajennuksena,toiminnasta kertovana työkaluna, jota kautta linkki suoraan yrityksen strategiaan saadaan avattua. Siten raportoinnissa pystytään osoittamaan kattavammin vastuullisuuden vaikutus liiketoiminnalle. Integroidusta raportoinnista lisää täällä.

 

Mitopron Tomi Pajunen ja Mikael Niskala toivat esiin, että yritysvastuuraportoinnin kentällä on tapahtumassa lähivuosina merkittäviä muutoksia. GRI-raportoinnin G4-ohjeisto julkaistiin viime vuonna, ja ensimmäiset tätä raportointitapaa käyttävät yritysvastuuraportit julkaistaan kuluvana keväänä. G4 ottaa edeltäjäänsä mittavammin huomioon esimerkiksi tuotantoketjun. Muita muutoksia raportoinnin parissa ovat EU-parlamentissa valmisteilla oleva suuria (500+ työntekijää) yrityksiä koskeva tilinpäätösdirektiivien muutos, joka tekisi vastuullisuusraportoinnista pakollista, sekä mahdollisesti myöhemmin käyttöön otettava verojen maakohtainen raportointivelvollisuus. Näistä muutoksista ja uusista työkaluista johtuen Niskalan mukaan vastuullisuusraportoinnissa onkin nyt yrityskohtaisesti pohdinnan paikka. On tärkeää tehdä yrityskohtainen ajatustyö huolellisesti, miten nämä uudet säännökset ja mallit huomioidaan raportoinnissa. Siten raportit saadaan kertomaan laajemmin ja tarkemmin vastuullisuuteen vaikuttavista tekijöistä yrityskohtaisesti.

Kerro vastuullisuudestasi – vaikkapa tarinalla!

Tags

innovaatio, Tarina, vastuullisuusviestintä

Raportit eivät enää riitä

Väitän, että yritysten vastuullisuuspanostukset menevät suureksi osaksi hukkaan, jos niitä ei viestitä tehokkaasti. Yritysvastuun merkitys liiketoiminnan menestyksen kannalta on kasvanut nopeasti 2000-luvulla. Siinä missä vielä 90-luvulla puhuttiin suppeasti vain ympäristövastuusta ja sekin tahtoi jäädä pääasiassa pienen edistyksellisen piirin asiaksi, nyt kaikki itseään ja toimintansa jatkuvuutta kunnioittavat yritykset ottavat vastuullisuusnäkökohdat vakavasti toiminnassaan. Yritysvastuun käsite on laajentunut kattamaan sosiaalisen ja taloudellisen vastuun näkökohdat ympäristövastuun lisäksi. Yritysvastuuraportoinnin suunnitellaan tulevan pakolliseksi suurille (500+ työntekijää tai muut määritellyt ehdot täyttyvät) yrityksille vuonna 2017. Hyvä. Vastuullisuusraportointi valtavirtaistuu ja kehittyy, ja tämän myötä raportoinnissa ajoittain esiintyvät väärinkäytökset varmasti vähenevät ja tulevat selkeämmin esille.

Pelkällä yritysvastuuraportilla on vaikeaa jo nyt erottua joukosta The Vastuullisena Yrityksenä ja tuoda positiivisessa valossa esiin vastuullisuustekoja. Totta kai raportointi on tärkeää sidosryhmien luottamuksen kasvattamisessa ja sisäisessä kehityksessä, mutta uusia asiakkaita se ei juurikaan tuo. Avainasemassa on vastuullisuusviestintä ja siihen panostaminen.

Onnistunut vastuullisuusviestintä – luottamusviestintää

Vastuullisuus on 2010-luvun trendi. Yhä useampi kuluttaja haluaa valita eettisesti tuotettua, luomua, lähellä tuotettua, ilman lapsityövoimaa valmistettua, lisäaineetonta tai kestävästi viljeltyä aina kun se on mahdollista. Monissa yrityksissä vastuullisuusasiat ovat pääosin hyvällä mallilla. Nämä onnistumiset jäävät helposti huomiotta, koska niistä ei uskalleta tai osata – tai huomata – viestiä kiinnostavalla, tuoreella tavalla.

Jotta vastuullisuusviestintää ylipäänsä kannattaa tehdä, on syytä varmistua siitä, ettei organisaatiossa synny tilanteita joissa ”oikea käsi ei tiedä mitä vasen käsi tekee”. Tämän vuoksi on erittäin tärkeää, että vastuullisuus on kiinteä osa organisaation strategiaa, ja että se on sitä todella, ei vain paperilla. Vastuullisuusviestintä on luottamuksen rakentamista ja toki on oltava saavutetun luottamuksen arvoinen. Muuten helposti käy niin, että vastuullisuudessa onnistumiset jäävät esiin tulevan mainetahran varjoon. Näin kävi esimerkiksi Keskolle, jossa tehdään hyvää vastuullisuustyötä, mutta alihankintaketjussa mehuntuottajan epäselvyydet eivät olleet omiaan edistämään organisaation kuvaa vastuullisena toimijana. Kumpi jää asiakkaan mieleen?

Maa- ja metsätalousministeriön rahoittaman vastuullisuuden argumentointi-tutkimushankkeen tutkija Anne Leppäsen mukaan vastuullisuusviestinnässä on tärkeää panostaa tunneviestiin faktaviestinnän sijaan. Hänen mukaansa vastuullisuutta on viestitty pitkään järkipuheena, kertoo Verso-blogi. Ollaan siis vielä melko tiukasti yritysvastuuraporttien varassa. Raikkaita poikkeuksiakin onneksi on.

Vastuullisuusviestinnän onnistumiset liittyvät usein tarinoihin. Tarinoiden eräs tarkoitus on antiikista saakka ollut herättää kuulijassa tunteita, ja tunteita kutkuttava kerronta toimii edelleen. Vapaan kanan munat. Siellä ne kanat kuopivat pihassa ja saavat kylpeä pehkussa. Tai reilun kaupan banaanit. Näet silmissäsi sen viljelijän perheineen, jonka tarinan olet kuullut. Vaikuttavaa vastuullisuusviestintää, joka ohittaa aivojesi analyysialueen. Onhan lopulta niin, että aika monet valinnat elämässä halutaan tehdä tunteella.

Kuluneella viikolla luettiin Kauppalehdestä innovaatioviestinnän professori Pekka Aulan ajatuksia siitä, kuinka jämähtänyttä yritysviestintä Suomessa pitkälti edelleen on. Vastuullisuudesta viestimisessä uusin, raikkain keinoin olisi mahdollisuus tehdä uusia pelinavauksia yritysviestinnän kentällä.

Hanki hyvää sanottavaa!

Tags

#hyvaasanottavaa, eWOM, hyvää sanottavaa, maineenhallinta, some

Paastohaasteena itselleni keväällä 2014 aikana olen päättänyt tuoda Twitterin feediin positiivisia twiittejä, hyviä pieniä juttuja, ihmisiä tai asioita joista ilahduin. Nämä twiittini tunnistaa hashtagista #hyvaasanottavaa. #hyvaasanottavaa-twiitit eivät ole maksettua mainontaa, ne ovat ilmaista positiivista palautetta saajilleen. Lähde mukaan keksimään #hyvaasanottavaa.

Hyvän puhuminen on aliarvostettua. Kuluneella viikolla puheenaiheena on ollut Twitter-kiusaaminen lieveilmiöineen ja uutiskuva kaikkiaan tällä hetkellä on monilta osin hyvin synkkä. Onnistumisten nostaminen esille on merkityksellistä kaikilla elämän osa-alueilla: työelämässä, kotona, ystävien kesken. Kannustaminen, kehuminen ja tsemppaus vaikuttaa positiivisesti paitsi saajansa mielenmaisemaan, myös palautteen antajaan. Kannustava asenne on eräs tärkeimmistä esimiestaidoista, joita työntekijä odottaa pomoltaan. Puhetta on maailmassa ja sosiaalisessa mediassa jo riittävästi, paljonko siitä on hyvää mieltä tuovaa? Kiitos lämmittää mieltä. Ympärillään olevien hyvien asioiden aktiivinen huomaaminen opettaa huomaamaan ympärillään hyviä asioita. Kun hyvää kohti suuntautuu, sitä alkaa nähdä enemmän.

**

En voi olla kommentoimatta #hyvaasanottavaa -haastettani myös liiketalouden lainalaisuuksista ja vastuullisuusasioista kiinnostuneen viestijän näkökulmasta. Paitsi että onnistumisten esiinnostaminen tuo hyvän mielen, se on myös liiketaloudellisesti hyödyllistä. eWord-Of-Mouth –viestintä verkossa on todettu tehokkaaksi vaikutuskeinoksi ja sitä käsittelevä gradu palkittiin kuluneella viikolla viestintä- ja vaikutustoimisto milttonin kilpailussa.

Somessa avautuu jatkuvasti uusia mahdollisuuksia edistää omaa ja toisten asiaa, vertaismarkkinoida, antaa (hyvää ja huonoa) palautetta ja tuoda esiin onnistujia: ihmisiä, tuotteita ja palveluita. On monia taitavia artisteja, joista emme luultavasti olisi kuulleetkaan ilman Youtubea ja monia pienyrittäjiä, joiden tuotteiden tai palvelujen kysyntä on noussut uusiin lukemiin some-maineen ansiosta. Luonnollisesti myös eWOM kaupallistuu: erilaiset bloggaajayhteistyöt ovat olleet jo useita vuosia markkinoinnin edelläkävijöiden uusi villilänsi. Moni bloggaaja nauttii ilmaisnäytteistä tuotearviointeja ja näkyvyyttä vastaan – kääntöpuolena puolin ja toisin toki on myös heitä, jotka osaavat vaatia ilmaispaloja tai unohtavat blogissaan mainita kyseessä olevan ”maksetun mainonnan”. Some-markkinoinnin eettinen säännöstö ei ole vielä täysin vakiintunut ja ylilyöntejä tapahtuu.

Some on kustannustehokas kanava hyvälle maineelle ja siksi yritysten kannattaakin panostaa siihen. Vastuullisuus on avainasemassa: sen lisäksi, että yrityksen maineen kannalta somessa on laajat mahdollisuudet, siellä on myös paljon hävittävää. Paljon enemmän ja laajemmalla kuin perinteisesti on totuttu ajattelemaan. Tahra maineessa voi olla kohta kaikkien huulilla ja silloin somekeskustelu on yrityksen kannalta jo lähtenyt lapasesta. Jälkien paikkailu on aina hankalampaa jälkikäteen. Vastuullisuuden merkitystä liiketoiminnassa ei voi korostaa liikaa.

Eettinen johtaminen kasvattaa luottamusta

Tags

eettinen johtaminen, kehittyminen, kestävä johtajuus, luottamus

”Yrityksen arvot ja organisaatiokulttuuri siirtyvät eteenpäin tarinoissa, joita kerrotaan uusille työntekijöille.” Näin totesi eettisen johtamisen konsultti Meri Vehkaperä Yritysvastuuverkosto FIBS:n yhdessä monimuotoisuusverkoston ja Ekonomiliitto SEFE:n kanssa järjestämässä eettisen johtamisen seminaarissa. Onkin merkittävää, millaisia tarinoita arvoista organisaatiossa kerrotaan. Kuinka niitä voi arvioida ja kuinka niihin voi vaikuttaa?

Kestävä johtajuus, josta kirjoitin aiemmin täällä, sekä eettinen johtaminen aiheina kiinnostavat. Paikalla seminaarissa oli lähemmäs sata osallistujaa. Asia on tärkeä – mikä voikaan olla johtajalle tärkeämpää kuin se, millaisia tarinoita hänen johtamastaan organisaatiosta kerrotaan. Parhaat työntekijät ovat kilpailtua pääomaa ja napatakseen heidät on oltava yritysten parhaimmistoa, ”The best of the best”. Kestävä johtamistapa erottuu edukseen. Pitkällä tähtäimellä se tuottaa yritykselle esimerkiksi hyvää mainetta, joka näkyy suoraan tuloksessa monin tavoin: työntekijöiden työhyvinvointina, asiakkaiden luottamuksena ja kassavirtana.

Etiikka, vastuu ja eettinen johtaminen lähtee organisaation ytimestä, ihmisten toimintamallista. Tapio Aaltonen Novetoksesta puhui kutsumuksesta. Kestävä ja eettinen johtaminen ei voi olla päälle liimattua ”arvomme ovat tällaiset, mutta toimimme silti toisin” –teatteria. Fläppitaululle kirjatut yrityksen arvot eivät tarkoita yrityksen eettisyyttä, jos ne jäävät fläppitauluun kun neuvotteluhuoneen ovi sulkeutuu. Johtamisen on tapahduttava edestäpäin, esimerkin avulla. Oman tarinansa jakoi tilaisuudessa SICK Oy:n Ari Rämö, joka on luotsannut johtamansa yrityksen vuosien varrella erittäin haasteellisesta alkutilanteesta sijoittumiseen Suomen parhaat työpaikat –kisassa 2014.  Rämölle johtaminen tiivistyy asenteessa toisia ihmisiä kohtaan – töissä ja kotona. Kumpi on johtajan kysymys alaiselle, tai vanhemman kysymys lapselle: mitä on tekemättä vai mitä on tehty? Huokuuko asenteesta arvostelu vai arvostus?

Johtamistyön eettisiä ratkaisuja tehdään työpaikkojen arjessa joka päivä. Vehkaperä toi esiin, että on olemassa iso joukko johtajia, jotka eivät tunnista eettistä ongelmaa kohdatessaan sellaisen. Tämä ei johdu siitä, että he eivät olisi todellisuudessa joutuneet tekemisiin eettisten ongelmien kanssa, vaan siitä, että he eivät tunnista ongelmaa eettiseksi ja siten välttämättä löydä oikeita työvälineitä sen tarkastelemiseksi ja ratkaisemiseksi. Liike-elämän johtajien olisi tärkeää hankkia työkalupakkiinsa etiikan peruspelimerkit, jotta operointi etiikkaa liippaavissa kysymyksissä olisi relevanttia ja oikea-aikaista. Työkalu, jolla esimerkiksi pääsee alkuun pohtiessaan kestävyyden kysymyksiä omassa organisaatiossaan tai toimintaympäristössään, on SEFE:n lanseeraama Kestävän johtajuuden mittaristo.

Eettinen ja kestävä toimintatapa yrityksissä kasvattaa luottamusta. Työntekijöiden luottamusta työpaikkaansa, esimiestään ja johtamista kohtaan; asiakkaiden luottamusta, yhteistyökumppanien ja sidosryhmien luottamusta yritystä kohtaan. Luottamus on helppo rikkoa mutta vaikea rakentaa uudelleen. Luottamus saavutetaan tekemällä pitkäjänteistä työtä kestävien ja eettisten toimintamallien löytymiseksi ja istuttamiseksi organisaatioon.

 

FIBSin sivut

Eettinen johtaminen – avain vastuulliseen ja kannattavaan liiketoimintaan -seminaari järjestettiin 27.2.2014.

Teollisuus on murroksessa nimeltä Cleantech

Tags

cleantech, kasvu, Suomi, vienti

Tämän ajatuksen esitti ministeri Alexander Stubb eilisessä Työ- ja elinkeinoministeriön, Tekes:n, Sitran, Cleantech Finlandin ja EK:n järjestämässä Green Growth & Cleantech Summit:ssa Helsingin Tapahtumakeskus Telakassa. Paikalla oli runsaasti vastuullisuus- ja cleantech-asioista kiinnostuneita kuulijoita yritysten ja järjestöjen edustajista kansanedustajiin. Keskustelua käytiin kiivaasti niin lavalla, Twitterissä (#cleantechsummit) kuin kahvipöydissäkin. Kiinnostavia kohtaamisia ja toiveikkaita ajatuksia.

Päivän oivallukseni Cleantechistä ja sen tämänhetkisestä tilasta Suomessa voi tiivistää kolmeen kohtaan.

Ensinnäkin, Suomella on loistavat mahdollisuudet olla mukana cleantechin eli puhtaan teknologian markkinoilla globaalisti. Suomessa on osaamista, pitkälle vietyä teknologiaa ja kiinnostusta panostaa cleantechin edistämiseen. Cleantech-markkina on maailmanlaajuisesti tälläkin hetkellä voimakkaassa yli 10% kasvussa, vaikka muuten talous tökkii. Kehittyvissä maissa, joissa cleantech-ratkaisut ovat yleensä yksinkertaisia, ihmisten arkea parantavia tuotteita tai palveluja liittyen esimerkiksi puhtaan veden saantiin tai jätteenkäsittelyyn, on huimasti markkinapotentiaalia. Cleantechin potentiaalin ovat huomanneet muutkin maat ja markkinaa jakamaan on tunkua. Tanska, Israel, Ruotsi ja USA Suomen lisäksi kärjessä.

Toiseksi, ohjauksen merkitys cleantechin läpimurrossa ja valtavirtaistumisessa on merkittävä. Poliittisella sääntelyllä ja ohjauksella vaikutetaan siihen, kuinka cleantech-ratkaisut menestyvät esimerkiksi julkisten hankintojen kilpailutuksissa. Esimerkiksi EU:n ympäristölainsäädäntö on tärkeä väline suunnata tutkimus- ja kehitysrahoitusta cleantech-ratkaisuihin. Julkinen sektori ei kuitenkaan ole kasvun tuottaja vaan mahdollistaja. Yritykset, ihmiset, luovat työtä ja kasvua.

Kolmanneksi viestinnän, markkinoinnin ja esillä olemisen merkitys. Tähän asti cleantech on pitkälti ollut insinöörien. Termi maistuu teknologialta ja komponenteilta, ja ala on ja on ollut pitkälti terminsä kuva. Asiapuoli on täällä hyvin hanskassa, osaamista löytyy ja alaa kehitetään jatkuvasti lisää. Mutta jotta suomalainen cleantech-osaaminen menestyy globaalisti, sitä on osattava myös pitää esillä, viestiä ja markkinoida. Cleantechin edistämisessä onkin seuraavaksi panostettava markkinointiosaamiseen ja viestintäkanaviin. Viestiä suomalaisesta cleantech-osaamisesta on vietävä sinne, missä potentiaalisia asiakkaita on, ja sitä on kerrottava kiinnostavasti. Tässä monet teknologiakeskeiset pk-cleantech-edelläkävijäyritykset tarvitsevat vetoapua.

Paljon on vielä tehtävää, ennen kuin Suomea voi oikeutetusti tituleerata cleantechin suurvallaksi, mutta silti cleantech-sektori on eräs suurimmista Suomen viennin lupauksista tällä hetkellä. Tavoitteena ja toiveena tietysti kestävän kehityksen näkökulmasta on, että mahdollisimman pian kaikki teknologia olisi ”clean”. Suomen kannattaa pysyä etujoukoissa tällä matkalla. Ministeri Jan Vapaavuoren sanoin ”Cleantech: pelasta maailma ja Suomen kansantalous siinä sivussa”!