Tags
Luomuvaate-aiheisessa postauksessani jokin aika sitten käsittelin vaatteiden GOTS-sertifiointia ja samassa yhteydessä lupasin palata ympäristömerkkien aihepiiriin myöhemmin. Ympäristömerkkien kirjo on laajentunut parissa vuosikymmenessä valtavasti. Seitsemännellä luokalla ollessani kotitalouden oppikirjassa esiteltiin joutsenmerkki, avainlippumerkki (joka ei edes ole ympäristömerkki vaan kertoo jotakin tuotteen alkuperästä) ja ehkä vielä jokin muu. Nyt edes kahden käden sormet eivät riitä tavallisen perheen viikonloppuostosreissun kauppakassien sisältämien tuotteiden merkkien laskemiseen.
Listaa ympäristömerkeistä ja niiden kriteereistä löytyy esimerkiksi Kuluttajaviraston sivuilta. Täältä löytyy erityisesti tekstiilien ja vaatteiden merkeistä.
Pikaisella laskutoimituksella erilaisia merkkejä ja sertifikaatteja on tässä jo kasassa toistakymmentä. Lisäksi vielä usealla kauppaketjulla on omia ympäristömerkkejään, joiden tarkoituksena on tuoda kuluttajan tietoisuuteen ajatus siitä, että heilläkin huomioidaan ympäristöasiat. Joku sanoisi rumasti, että näin ratsastetaan ympäristömerkkien maineella.
Mutta kuinka luotettavia nämä vihermerkit ovat ja kuinka hyvän omantunnon niitä suosiva kuluttaja saa? Riittääkö, että kuluttaja haluaa ylipäänsä jollain sertifikaatilla koristetun tuotteen, vai onko jokaisen kuluttajan paneuduttava myös merkkien välisiin laatueroihin?
Vastaus riippuu omasta ekovakaumuksesta. Riippumattomien tahojen auditoimat merkit tuotteella kertovat varmemmin siitä, että tuote on tuotettu sen sertifioinnin kertomalla tavalla ja ostamalla tuotteen kuluttaja voi olla melko varma siitä, että hänen ostoksensa on hyllystä joitakin muita tuotteita parempi valinta merkistä riippuen ympäristön / työntekijöiden työolojen / luonnonvarojen kannalta.
Kauppojen omat ekomerkit puolestaan kertovat siitä, että organisaatiossa on vähintäänkin herätty vastaamaan kuluttajien kysyntään tuomalla tarjolle tuotteita, joiden valmistuksen yhteydessä on mietitty ympäristö- tai eettisiä asioita. Millä tasolla, voi jäädä arvoitukseksi. Jokainen parannus tällä työmaalla on kuitenkin todellinen parannus. Vaikka kuluttaja ei voi varmistua kauppojen omien merkkien kohdalla valvonnan objektiivisuudesta kuten riippumattomien tahojen auditoimien merkkien kohdalla, näen silti positiivisena kehityksenä, että tällaisia omiakin merkkejä on alkanut syntyä. Tämä kertoo siitä, että kuluttajat vaativat parempaa, eettisempää ja ympäristöystävällisempää. Mitä enemmän kuluttajat vaativat, sitä pikemmin ympäristömerkeistä, auditoinneista ja arvioinneista (myös niistä riippumattomista) tulee valtavirtaa.